KasvuvoimaaAjankohtaista

Yhteisöjen tulolähdejako poistuu verovuodesta 2020 alkaen

Suomen verojärjestelmässä tulot jaetaan verotuksessa kolmeen eri tulolähteeseen eli elinkeinotoiminnan, maatalouden ja muun toiminnan tulolähteisiin. Eri tulolähteet määräytyvät eri verolakien soveltamisalojen perusteella. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, maatilatalouden tuloverolain sekä tuloverolain soveltamisalat ovat tähän saakka määräytyneet verovelvollisen harjoittaman toiminnan luonteen perusteella yhteisön oikeudellisesta muodosta riippumatta. Näin ollen yhteisöllä on voinut olla useampia tulolähteitä, jolloin kunkin tulolähteen […]

Suomen verojärjestelmässä tulot jaetaan verotuksessa kolmeen eri tulolähteeseen eli elinkeinotoiminnan, maatalouden ja muun toiminnan tulolähteisiin. Eri tulolähteet määräytyvät eri verolakien soveltamisalojen perusteella. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, maatilatalouden tuloverolain sekä tuloverolain soveltamisalat ovat tähän saakka määräytyneet verovelvollisen harjoittaman toiminnan luonteen perusteella yhteisön oikeudellisesta muodosta riippumatta. Näin ollen yhteisöllä on voinut olla useampia tulolähteitä, jolloin kunkin tulolähteen verotettava tulo on laskettu ja tappio vahvistetaan erikseen.

Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistamiseen liittyvät lait tulevat voimaan 1.1.2020. Lakimuutos koskee vain yhteisöjä, kuten esimerkiksi osakeyhtiöitä ja osuuskuntia. Yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen tarkoittaa, että yhteisön verotettava tulo lasketaan yleensä jatkossa elinkeinoverolain mukaan yhteisön harjoittaman toiminnan luonteesta riippumatta ja samalla yhteisöjen tuloverolain mukaan verotettava henkilökohtainen tulolähde poistuu. Yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen ei kuitenkaan koske maataloutta, joten yhteisöllä voi jatkossa edelleen olla elinkeinotoiminnan sekä maatalouden tulolähteet. Huomioitavaa on, että tulolähdejaon poistaminen ei vaikuta jatkossakaan elinkeinotoiminnan käsitteen sisältöön tai tulkintaan vaan harjoitetun toiminnan luonnetta arvioidaan elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien, kuten esimerkiksi voiton tavoittelun, toiminnan aktiivisuuden ja suunnitelmallisuuden, toiminnan itsenäisyyden, laajuuden ja jatkuvuuden, perusteella, kuten aikaisemminkin.

Yhteisön omaisuus, joka on aiemmin kuulunut henkilökohtaiseen tulolähteeseen, kuuluu jatkossa yleensä yhteisöjen elinkeinotulolähteeseen lisättyyn uuteen omaisuuslajiin, muuhun omaisuuteen. Elinkeinoverolain 12 a §:n mukaan muuta omaisuutta ovat yhteisön toimintaan kuuluvat varat, joita ei ole luettava elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen. Henkilökohtaisen tulolähteen tappiot ja luovutustappiot, jotka ovat vähentämättä uusien säädösten voimaantullessa (1.1.2020), voidaan vähentää niiden jäljellä olevana vähentämisaikana elinkeinotoiminnan tulolähteessä vastaavassa laajuudessa kuin ne olisi voitu vähentää henkilökohtaisessa tulolähteessä.

Tulolähdejaon muutoksen tarkoituksena on vähentää tulolähdejaosta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, yksinkertaistaa verotettavan tulon laskentaa sekä parantaa ennustettavuutta. Lisäksi mahdollisuudet tappioiden tasaamiseen laajenevat yhteisöillä, joilla on nykyisin sekä henkilökohtaisen että elinkeinotoiminnan tulolähteet. Myös mahdollisuus konserniavustuksen käyttämiseen laajenee, sillä konserniavustuksen osapuolten ei enää edellytetä harjoittavan elinkeinotoimintaa elinkeinoverolain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, vaan riittävää on, että osapuolten toiminta verotetaan elinkeinoverolain mukaan. Jatkossakaan konserniavustusta eivät kuitenkaan voi antaa tai saada sellaiset osakeyhtiöt tai osuuskunnat, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa. Tällaisia elinkeinotoimintaa harjoittamattomia yhteisöjä voivat olla esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt tai keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt sekä osakeyhtiöt tai osuuskunnat, joita pidetään tuloverolain 22 §:n mukaisesti yleishyödyllisiä yhteisöjä.

Karoliina Kasurinen, Veroasiantuntija
Karoliina.Kasurinen@fi.ey.com